Kun Web eli World Wide Web saapui graafisin selaimin 1992
(Erwise) ja1994 (Mosaik), elettiin aikaa, jolloin verkkomedia oli sananvapauden
symboli. Jokainen pystyi tuottamaan sinne sisältöä vapaasti ja sai
ajatuksilleen sensuroimatonta näkyvyyttä.
Kustannukset olivat vähäiset, jos ennestään oli tietokone. Mikään välikäsi ei
päässyt muokkaamaan sanomaa poliittisin, tilaajan mielipitein tai muilla ”mun
mielestä” muutoksineen. Maksajalla oli tietysti sananvalta, jos tekijä aikoi
maksua työstään saada. Noihin maailmanaikoihin se oli sangen harvinaista.
Raha alkoi liikkua vasta, kun Web julistettiin mediaksi Mainostoimistojen
liiton Adfora/EU
-projektiin osallistumiseni aikaan vuosina 1998 – 1999.
Verkkomedian alkuaikoihin, suurin haitta olivat verkon oikolukijat, jotka huomauttelivat pilkun paikasta ym. virheistä teksteissä. Se oli tietysti otettava ilmaisena ”oikolukuna” ja kiitollisena vastaan.
Nyt Trumpin ja muiden trollien aikakaudella kaikki on
toisin. Verkosta on muodostunut, upean informaatiokanavan sijasta, kloaakki.
Aikaisempi reilu peli, totuus ja rehellisyys on muuttunut likaiseksi peliksi ja
valeinformaatioksi.
Verkkokaupoista tai sivustoista ei tiedä, ovatko ne tehty verkkorikollisten
ansoiksi, vaiko todellisiksi kauppapaikoiksi.
Vapaat sosiaalisen median välineet, ovat vieneet siihen, että mm. Trumpin tilejä on suljettu
verkosta (aivan oikein), koska niiden sisältö oli totuuden vastaista kansankiihotusta ja vastaavista mielipiteen rajoitustoimista on keskustelua ollut laajemminkin. Nyt en puhu Venäjästä enkä Kiinasta. Varsinaisten verkkorikollisten sivut haihtuvat usein itsestäänkin, kun verkkotila alkaa
polttaa, eli poliisi pääsee jäljille mutta uusia kasvaa tilalle, kuin sieniä
sateella.
Aikaisempi mukava verkkokeskustelu Somessa eri keskustelupalstoilla, on muuttunut vihapuheeksi ja nettikiusaamiseksi. Häiriköt
voivat esiintyä anonyymeinä, joten heitä on vaikea (ei toki mahdoton) saada
vastuuseen. Sähköposteissa on runsaasti viruksia sisältäviä kirjeitä tai
henkilö- ja pankkitietoja urkkivia viritelmiä. Haittaposti saatetaan lähettää
hämäävästi eri virallisten toimijoiden nimillä, tai (muka) kaverin
sähköpostiosoitteella, jopa (muka) omalla osoitteellasi.
Kaikenlainen roskaposti, vaarattomanakin, täyttää postilaatikot. "unsubscribe" linkkiä ei uskalla painaa, koska sitä verkkorikolliset käyttävät virusten levittämiseen. Postisuodattimet ovat aina askeleen spämmereitä jäljessä.
Aikaisemmin verkko-osoitteet (domannimet) olivat maksullisia ja niiden rekisteröijä oli todennettavissa. Nyt domainnimen saa lähes ilmaiseksi ja sen saa osoittamaan ilmaiseen palvelintilaan. Verkkorikolliset generoivat kymmeniä tai satoja verkkonimiä rikollisiin tarkoituksiin, eikä palveluntarjoajia kiinnosta seurata mitä nimien takana, heidän palvelimillaan tapahtuu. Verkkorikollisen rekisteröijän omistajatiedot peitetään ilmaiseksi.
Aikaisemmin verkkoon tehtiin sivustoja yrityksen
yritysilmeen mukaiseksi ja sen kautta persoonallisiksi. Navigoitavuuteen, eli
asiakkaan etsimän tiedon nopeaan saavutettavuuteen, kiinnitettiin huomiota. Puhuttiin
kolmen klikin säännöstä.
Tämä ajatusmalli karkasi sittemmin verkkusivumaakareiden lapasesta, Flash
vimputtimiksi. Tärkeintä ei enää ollut asian löydettävyys, eikä sivujen viesti,
vaan mm. selaamista hidastuttavat visuaaliset jipot. Pahimmassa tapauksessa
sivuille ei päässyt ennen kuin oli ladannut selaimeensa uusimman Flash version, eikä varsinaista sisältöä nähnyt ennen kuin oli ihastellut pitkään latautuvaa Flash introa.
Nyt verkkosivut alkavat samanlaistua, koska ne tehdään samoille tietokantoja
hyödyntäville alustoille. Navigoitavuus saattaa tarkoittaa ”sentti kertaa
sentti” neliötä jossain sivun nurkassa. Sieltä löytyy sitten valikko, jos
asiakas osaa sitä etsiä.
Tietokantapohjaisuus on erinomainen asia, laajan sisällön jakamisen kannalta ja
päivitettävyyden kannalta mutta verkkosivulle saapuvat ja verkkosivulta
lähtevät linkit ovat aivan samankaltaiset, kuin verkkorikollisten
tietokantalinkit. Niiden tuoma sisältö saattaa olla mitä tahansa, asiallisesta
sisällöstä viruksiin. Tosin tavallinen verkonkäyttäjä ei edes osaa tarkistaa ”on
mouse over” (hiiri linkin yläpuolella) ominaisuudella, minne piilolinkki
todella on viemässä. Tarkistus näyttää linkin yleensä selaimen
alamarginaalissa. Suosittelen. Kannattaa tarkistaa ensiksi ensimmäinen osa, eli
juuri se domannimi. Tarkista huolella. Nimi saattaa olla hämäykseksi jotakin "sinne päin". Jos haluaisit asioida esim. posti.fi -palvelussa, katso, että linkin ensimmäinen osa on "posti.fi" eikä seim: "posit.fi", tai "posti.de" tai "posti.do.fi". Mikäli domainnimen loppuosa on oikein esim. "http://mail.posti.fi/", olet menossa kyllä jonnekin postin asialliseen palveluun (tosin posti ei ainakaan tällä hetkellä käytä tuota alidomainia).
Virustorjuntaohjelmistojen ja e-mail suodattimien lisäksi on
kehitetty ”Trust” (luotettavuus) tyyppisiä ohjelmistoja, jotka tarkistavat,
mitä linkistä on koneellesi saapumassa. Niissäkin, kuten virustorjuntaa,
käytettäessä, viimeinen päätös ”klikkauksesta” jää käyttäjälle.
Trust-tyyppiset ohjelmat käyttävät usein ainoastaan verkkoluokittelun mukaisia
tietoja, joten nekään eivät pysy ajan tasalla. Usein selain väittää sivustoa ”epäluotettavaksi”
vaikka se ei sitä ole. Epäluotettavat sivut saattavat näyttää luotettavilta.
Selainten verkkosuotimilla voidaan myös estää lapsia menemästä aikuisviihdesivuille tai pelisivuille, jos vanhemmat / holhoojat niin päättävät.
Onhan se hyvä, että työtä rehellisille koodaajillekin riittää mutta ikävä tulee
noita vanhoja hyviä verkkoviattomuuden aikoja.
